*

Kyösti Koivuniemi

Juhlarahalla kansakunnan yhtenäisyyttä vastaan

Satavuotias Suomi, piskuinen pohjoismaa, on rakentanut identiteettiään vuosisadan. Siitä on tullut alkuvuosikymmentensä jälkeen yhtenäinen kansa, joka on osoittanut että yhteisin ponnituksen pienikin voi saavuttaa suurta. Koulutustamme pidetään yhtenä maailman parhaista. Nokian puhelimet nousivat Suomesta. Meillä on kansainvälisesti tunnettuja ja palkittuja kirjailijoita kuten F.E.Sillanpää, Mika Waltari ja Tove Jansson. Nobelisteja A.I. Virtanen, jo edellä mainittu F.E Sillanpää sekä viimeisin, rauhanpalkinnon saaja, Martti Ahtisaari. Myös urheilu on hellinyt menestysellä Suomea: Paavo Nurmi, Ville Ritola, Hannes Kolehmainen sekä monia muita.

Voimme kansakuntana olla ylpeitä satavuotiaasta historiastamme. Erityisesti alkuvuosikymmeniemme isät, äidit, naapurit ja kyläläiset kantoivat toinen toistensa taakkoja rakentaen Suomea yhdessä euroopan laidalla, kaukana muista, luoden nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme. Poliittisesta tai etnisestä taustasta riippumatta jokaisesta pidettiin huolta eivätkä ääriliikkeet vasemmalta tai oikealta päässeet tuhoamaan 20-luvulta alkanutta nuoren demokratian kehitystä.

Sotien jälkeen maata alettiin rakentaa konkreettisestikin, asutettiin satoja tuhansia kodittomia evakkoja, maksettiin hirvittävät sotavelat – ainoana sotaa käyneistä valtioista! Monelta on saattanut jäädä huomaamatta että sotavelkojen maksun yhteydessä Suomeen luotiin tyhjästä raskasta teollisuutta ja sen osaamista. Kun Neuvostoliitto vaati laivoja, junia ym. tavaraa korvauksena, Suomi opetteli niiden valmistamisen itse. Ei ollut mahdollisuuksia tai edes varoja valtion ostaa niitä ulkomailta.

Raskaiden sotavuosien jälkeen maamme kehitystä alettiin viedä eteenpäin suomalaisen miehen ja naisen käsien voimalla ja vakaalla tahtotilalla. Tästä on mentävä eteenpäin, ei saa jäädä tuleen makaamaan! Sodan nähneelle sukupolvelle olemme paljosta velkaa! Näemme usein heidän työnsä jälkenä vain sodasta selviämisen mutta näemmekö sen mitä he tekivät sen jälkeen? Heidän puurtamisensa ansiosta saimme esimerkiksi 70-luvulla kansanterveyslain. Hyvinvointimme on suurelta osin heidän ansiotaan.

Suomi on satavuotias. Se on pitkä historia jopa euroopan mittakaavassa, ja siksi ylpeyden aihe! Siksi onkin mielestäni pöyristyttävää minkälaisia Ilkka Suppasen suunnittelemat Suomen 100-vuotisjuhlarahat ovat! Teloituskuva historiamme synkimmistä hetkistä tai yhtenä vaihtoehtona kuva hukkuneesta syyrialaispojasta (aiheena globaali oikeudenmukaisuus)! Globaalin oikeudenmukaisuuden aihetta en ymmärrä ollenkaan. Miksi sellainen aihe satavuotisjuhlarahaan? Juhlarahanhan tulisi kertoa jotain satavuotiaasta Suomesta. Välimerellä hukkunut lapsi ei kerro meistä kansakuntana mitään. Se kertoo kyllä siitä että kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut pakolaiskriisin hoidossa mutta Suomen historiasta se ei kerro tuon taivaallista. Kyseessä on siis eittämättä vain Ilkka Suppasen poliittinen kannanotto jonka joku taitamattomasti tai tahallaan päästi juhlarahatoimikunnan käsien läpi!

Kansakuntamme historiassa on hetkiä mistä olisi voinut tehdä kolikoita jotka korostavat Suomen hieno historiaa. Miksi kaivaa kansakuntaa erottavia tekijöitä kun löytyisi niin paljon esimerkkejä siitä miten kansakunta on eheytynyt. Esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla: Tammikuun Kihlaus missä työnantajapuoli tunnusti ay-liikkeen aseman v.1939, Svinhufvudin radiopuhe, joka lopetti Mäntsälän kapinan ja pelasti maan äärioikeiston valtaannousulta 1932. Talvisota joka yhtenäisti lopullisesti koko kansan. 400000 evakon asuttaminen, ennen näkemätön humanitäärinen teko miltä tahansa kantilta katsottuna. Olympialaiset 1952, joka toi Suomen koko läntisen maailman silmien eteen positiivisessa valossa.

Miksi siis repiä auki haavoja juhlahetkenämme kun meillä on niin paljon aihetta mistä olla ylpeitä!

 

Kyösti Koivuniemi

Kunnanvaltuutettu

Kurikka

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Rehellisyyteen kannattaa pyrkiä eikä antaa menneisyydestä liian auvoista kuvaa. Taiteilijan tarkoitus oli nimenomaan kuvata aikakauden kipupiste ja kohokohta samaan kolikkoon. Tässä kolikossa kipupiste on kansalaissota ja kohokohta vuoden 1940 olympialaisiin valmistautuminen ja olympiastadionin valmistuminen v. 1938. Mielestäni kohokohta ja yhteinäisyyden lujittajana olisi parempi vaihtoehto ollut talvisodan ihme joten pelkkä sotakolikko olisi ollut riittävä.

Miksi syyllistyä itsepetokseen ja ohittaa vuoden 1918 kärsimykset molemmille sodan osapuolille ?

Onko Kristus riippumassa ristillä mielestäsi pöyristyttävä kuva ? Teloituksestahan siinäkin on kysymys.

Petteri Hiienkoski

Rehellisyyden nimissä voidaan esittää mieltä ylentäviä asioita tai alakuloisuutta aiheuttavia asioita. Molemmat yhtä rehellisi. Jos juhlimme jotain onko silloin ottaa esiin näitä kielteisiä juttuja vai olisiko aiheellista silloin korostaa myönteisiä juttuja?

Se että Suomen 100-juhlakolikkoon otetaan kielteisä asioita kertoo kai jotain suomalaiselta kansanluonteesta. Alla päin pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin.

Voisiko joku kuvitella että esim. jenkit tekisi itteelleen juhlavuoden kolikoita joissa kuvattaiisiin Pearl Harbourin pommitusta, Vietnamin sotaa, Teheranin lähtetystön panttivankeutta, 9/11 terrori-iskuja WTC-torneihin?

Toimituksen poiminnat